"Hän käänsi kahvasta ja veti, mutta mitään ei tapahtunut. Hän katsoi ylös. Ikkunankarmin yläreunassa näkyi outo kapine, joku turvakiinnitys, jotta toimihenkilöt eivät tappaisi itseään."

Kirsi on sivistyneesti syrjäytynyt, perheetön 45-vuotias nainen ja itsensä pahin vihollinen. Hänen yksinäinen arkensa nojaa tarkkaan rutiiniin ja moitteettomaan työntekoon. Eräänä marraskuisena maanantaina hänen työviikkonsa alkaa turvallisen tavallisesti, mutta päättyy toisin. Päivien edetessä ja tapahtumien vyöryessä köysi hänen kaulallaan kiristyy.

Muovilusikkalapset on tarina yhteiskunnallisesta luokkaretkestä sekä terveen ja sairaan rajasta. Lasisen lapsuuden jättämiä jälkiä ei voi piilottaa täysin, ne tulevat esiin ennemmin tai myöhemmin. Kirja kuvaa työyhteisön merkitystä yksinäiselle ihmiselle sekä asioista kauheinta, rakkautta, joka kasaantuu yksille ja kiertää toiset.

"Tanja Railolla on räävitön passiivisaggressiivisen huumorin ja iskevän kielen taju, joilla hän tavoittaa sekä toimistotyön vieraannuttavuuden että liikaa kestäneen mielen säröilyn." (Eli Harju, Kulttuuritoimitus 23.3.2022)

Muovilusikkalapset on Tanja Railon (s. 1970) esikoisteos.