Merenalaiset hulmuavat osat

Nina Rintala kertoo kirjastaan Merenalaiset hulmuavat osat Tarina kirjan takana -sarjassa:

Muistellessani Hulmuavan merimatkan alkua, tuntuu että mitä lähemmäksi pyrin, sen etäämmälle runot lainehtivat. Nyt kun olen päästänyt runoista irti haikeasti kuin unesta, voin kertoa jotain tuulen pyyhkäisymatkoista ja jälkimainingeista.

Edellisen runokirjani Puut taipuvat puoleeni metsistä vyöryin tulvaveden mukana rantakalliolle haukkomaan happea. Hulmuavan runoihin piirtyi hetken säröjä, jotka ovat sisälläni läikkyneet, tuokioita, jolloin tummasta vedestä on heijastuneet ystävälliset kasvot.

Runot ovat yksittäisiä muistiinpanoja matkoilta, vimmaista kirjoittamista kallioilla ja kokeiluja runolavoilla. Kokoelmassa on runoja vuosien takaa. Runot ovat syntyneet elämänjanosta, ihmettelystä ja kohtaamisista. Sukelluksilla meren syvyyksiin olen hakenut voimaa, luovuutta, uudistumista, etsinyt omaa syvintä olemustani.

Tavoittelen erillisyyden sijaan yhteistä läsnäolon tanssia. Koemme myös ristiaallokkoja, näemme vastarantoja, välähtäviä pihtejä, piikkejä, teräviä hampaita kuin lasinsiruja, kuitenkin voimme muistaa, että olemme kaikki vapaassa virtauksessa aina samaa kaunista tanssia. 

Veisaan ylistystä merelle ja saaren putkiradio pauhaa rakkauksia, eroja, illuusiota ja arkea, kaikki yhtä lailla ylevää, toden pitävää, runon totta. 

Hulmuavan yksi teemoista on meren ja ihmisen suhde. Pohdiskelen ihmisen luontoa, luonnon ihmistä. Mikä on ihmisen rooli maameripallon varjelijana? 

En myöskään voinut ohittaa meren hätää –luontokato ja Tyynenmeren jätepyörteet ovat aikamme todellisia tragedioita. Jos runomoukari herättää sinut poimimaan rantaroskia ja jättämään turhan muovikrääsän ostamatta, suojelemme molemmat pisaran merta.

Minua kiinnostaa veden muisti, veden vaihtuvat olomuodot, meren mysteerit sekä meri metaforana elämälle. Runoissani ihminen itse on niin meren kokija kuin myrskyävä meri, huojuva meriheinä.

Tahdon ylistää monihulmuavaa merta. Kirjan meri on vastauksien sijaan tarina ja jokaisen lukijan tulkinta kuplivasta kokoelmasta on myös omansa ja ihan oikea. 

Jos voin sinua hiukan ilahduttaa ja meren olemuksella hurmata, olen syvästi kiitollinen. 

Paina napasi valaan vatsalle ja ota vastaan aaltojen pehmittämä kivi, jolle lintu varoen laskeutuu. 

Tule, sukella kanssani rosoiseen seikkailuun.
 

Merenalaiset hulmuavat osat: Nina Rintala (kuvaaja: Mervi Utria)