Puhuttava runo: Olen uneni vallaton valtias

Basam Booksin runoilija Petri Merenlahti esittelee Puhuttava runo -sarjan teoksia. Merenlahden oma kokoelma Minä yksin voin tehdä sinusta ehjän taas ilmestyi samassa sarjassa alkuvuodesta. Tällä kertaa vuorossa on Tuomas Alatalon Olen uneni vallaton valtias.

Tuomas Alatalon runokokoelman kannessa on kuva pannuhuoneesta, jonka tiiliseinässä kaksi korkeaa ikkunaa antaa idylliseen maalaismaisemaan. Koruton, riisuttu huonetila katselee avoimin silmin avaraa maailmaa.

Samantyyppinen asetelma toistuu kokoelmassa tämän tästä. Etualalla on puhuva minä, taustalla tila tai maisema ja niiden välissä rajapinta, jonka läpi sisäavaruus ja ulkomaailma tirkistävät toinen toisiaan. Meneillään on ”teatteri ilman näytelmää”; minä on kokemuksessaan suvereeni mutta yksin – tai kuten teoksen nimi onnistuneesti tiivistää: Olen uneni vallaton valtias.

Taustakuvat vaihtuvat ja luovat vaikutelman liikkeestä: minä kiitää ajatuksen nopeudella merellä ja metsässä, sateessa ja lumipyryssä, unessa ja valveilla, hiljaisuuden vallitessa ja kirkuvassa metelissä, sokaisevassa valossa ja tummien varjojen keskellä. Samalla se luo havainnosta itselleen kielen: ”Tiedän saavani maailman pauhaamaan orkesterin lailla / vaikka itse en puhu. / Sen naurussa kuulen oman ääneni.”