Puhuttava runo: Tuhatasteinen liekki

Basam Booksin runoilija Petri Merenlahti esittelee Puhuttava runo -sarjan teoksia. Merenlahden oma kokoelma Minä yksin voin tehdä sinusta ehjän taas ilmestyi samassa sarjassa alkuvuodesta.    

Feminismin teoreetikot Hélène Cixous, Luce Irigaray ja Julia Kristeva puhuvat naiskirjoituksesta, feminiinisestä ilmaisutavasta, joka irrottautuu mieskeskeisen kielen toiseuttavasta pakkovallasta, etsiytyy sen aukkokohtiin ja ennenkuulumattomuuksiin ja luotaa varhaisen äitisuhteen esikielellisiä merkitysavaruuksia. Tällä tiellä kulkee myös Kaisa Kuurneen esikoisrunokokoelma Tuhatasteinen liekki.

Portiksi teoksen tulkintaan tarjoutuu viisi kristillistä avaintekstiä, jotka Kuurne aivan konkreettisesti kirjoittaa uudelleen. Isä meidän -rukous, iltarukous Levolle lasken Luojani, Herran siunaus, virsi Herraa hyvää kiittäkää ja Apostolinen uskontunnustus kääntyvät isän nuotilta äidin kielelle: ”Tanssii Äidin, villinaisen ja sisarten kanssa tuhatasteisen tanssin ja on sillä tuleva ravistelemaan eläviä ja kuolleita.”

Äiti maan syliin palaa runoissa myös oma äiti, palaa tuhkaksi tuhatasteisessa liekissä, käy kukkien alle hiljaa makaamaan. Silti synnyttäjä on mahtava vielä kuolleenakin, seurailee lapsensa eroahdistusta sängyn laidalta ja keinuttaa hiljaa, kun tämä halkeavassa talossa siristelee kohti valoa.