ELÄMÄÄ VÄREISSÄ – kirjan kirjoittaminen on monivivahteinen ja opettavainen matka

Teksti: Sebastian Siukonen

Julkaistu: 9.6.2020


Miksi kirjoitan?

Olen sitä joskus vähän pohdiskellut, mutta en ole pitänyt ratkaisun löytämistä kovin merkityksellisenä. Kirjoittamisesta vain on, jostakin syystä, muotoutunut minulle oppimisen muoto, ajattelun jäsentämisen kirkastaja ja mielenkiintoisen rentouttava harrastus. Olen ajatellut, että tässä on riittävästi kirjoittamiselleni syitä. Olivatpa ne sitten todellisia juurisyitä tai eivät. Elämisen ja onnistumisen avaimet ovat monesti siinä, että ei ole ratkaisuja. On vain matkalla oleminen ja siihen liittyvä liike.


Neljä kaveria

Huhtikuussa 2020 julkaistu kirjani ELÄMÄNI OTTELU – urheilijan tien ja työelämän yhteiset pisteet (Basam Books) on neljäs julkaisu kirjani. Ensimmäinen oli vuonna 2003 yhdessä Jorma Kemppaisen kanssa kirjoitettu Yleisurheiluohjaajan käsikirja. Vuonna 2009 seurasi koti-isänä vietetyn ajan kuvausta ja ihmettelyä sisältävä Kun kiireestä tuli kupla – tarinoita työelämän paradokseista. Kirja, jossa päiväkirjan muodossa teen näkyväksi kiireen todellisia ja osin kulissinomaisia muotoja. Kuusi vuotta tämän jälkeen julkaistiin kokeileva ja luovia elementtejä testannut proosallinen pienoisromaani Viivan alle, jossa tarinan ydin on kohtuullisuuden teema markkinahegemoniamme keskellä.

Jokainen näistä kirjoista on hyvin erilainen, mutta koen että yhdistävänä tekijänä ovat ihmiset ja oppivat matkat. Jokainen näistä kirjoista on henkilökohtaisesti tärkeä. Ne kuvaavat eri puolia minusta, eri aikoina. Samaan aikaan, kun ne ovat matkoja itsetutkiskelun maailmaan, ne ovat heijastumia ajasta, jossa elämme.


Lupaava startti

Kirjan kirjoittaminen olisi oivallinen aihe kirjalle. Miksi, miten ja mitä prosessin aikana tapahtuu?

Ajatus lähti tavoilleni uskollisesti hyvin lapsellisesta ideasta:
 ”Olisipa mahtavaa, jos oma kirja olisi joskus kotikaupunkini Jyväskylän kirjakaupan hyllyssä”

Ajatuksella on voimaa.

Nyt se kirja löytyy sieltä, Suomalaisen kirjakaupan hyllyltä, Kauppakatu 33:sta, Jyväskylän ydinkeskustasta. Tuntuu mahtavalta ja palkitsevalta, että unelman ja idean kautta syntynyt kirjoittaminen jalostui kirjan muotoon. Iso kiitos kustantaja Basam Booksille!

Mutta itse kirjoittamiseen. Kirjan kirjoittaminen on vahva ja monimuotoinen prosessi. Kun edessäni on tyhjä paperi, kaikki on mahdollista. Alan piirtämään kuvioita, kirjaamaan aihepiirejä, tekemään yhdistäviä viivoja, janoja ja kaaria. Hahmottelen muotoja, ja niiden välisiä vuorovaikutussuhteita. Näkökulmat, kokemukset ja ilmiöt puristuvat rakenteeksi, joka realisoituu tarinan väliotsikointina. Mahtavaa innostusta ja rajattomia mahdollisuuksia sisältävä vaihe!

ELÄMÄNI OTTELU -kirjan perusrakenteen ja idean kirkastuessa kirjoitin nopeasti esipuheen ja varsin jouhevasti seuraavan kirjan kappaleen, Alkuverryttelyn. Tässä vaiheessa uskon tarinan voimaan, olen täynnä puhtia ja energiaa. Keväällä 2019 kävelin pitkiä kävelylenkkiä ja pysähdyin useasti reitin varrelle osuneen kahvilan sivupöytään kuvailevasti kirjoittamaan 10-ottelukokemuksiani ja kisan sisältämiä tunnetilojani. Fiilis on korkealla ja meininki on virtaavaa iloittelua.

Kesän korvalla 2019 kirjailevat ystäväni Samu Stenberg ja Riku Innamaa kutsuivat minut viikonlopun kirjoittamisretriittiin kesämökille Itä-Suomeen. Pohdin asiaa ja epäröin. Mietin, että onko minusta siihen? Kykenenkö kirjoittamaan tekstiä ja olemaan samalla osana yhteisöllisessä prosessissa? Lähtökohtaisesti tekstin tuottaminen on ollut minulle henkilökohtainen ja hyvin itsenäinen prosessi. Samu ja Riku ovat luovia ihmisiä ja kumpikin heistä kytkeytyy ammatillisesti kirjoittamiseen ytimeen, joten löydänkö omanlaiseni paikkani ja tilani tuntemattomalla mökillä? Päätin yrittää.

Mahtava kokemus! Kirjoitimme, teimme ruokaa, kirjoitimme, keitimme kahvit, kirjoitimme, söimme, kirjoitimme ja kävimme saunassa. Puolimetrinen kirjapino matkassa täydensin syntymässä olevan kirjani 10-otteluosuutta työn maailmalla ja johtamisen kirjallisuuden näkemyksillä. Tämä oli haastavaa ja työlästä, mutta yhteisönä kirjoittaminen toi tähän kirjan kirjoittamisen vaiheeseen huokoisuutta ja uudella tavalla mielenkiintoista kepeyttä. Tämä viikonloppu varmisti, että kirjan käsikirjoitus etenee todennäköisesti maaliinsa tavoiteaikataulussa 30.11. mennessä


Kuninkaasta rääsyläiseksi

Kirjoittamisen haasteellisuus iski syksyllä. Päivän valoisuuden vähentyessä kirjan ”raakamateriaali” oli valmis. Olin ”tuutannut” varsin kritiikittömästi ajatukseni kirjan perusrakenteen mukaisesti siihen kehikkoon, joka kuljetti tarinaa eteenpäin. Tässä vaiheessa pyysin ja sain todella tärkeää apua läheisimmiltä avustajiltani, jotka lukivat käsikirjoituksen läpi. Pyysin suoraa palautetta ja sain sitä: ”Selitä Seba vähemmän, aikamoista urheilu-uhoa, mitä tällä haet, suoraviivaista sanomaasi” -kommentit ja palautteet sinkoilivat. Kaikki lukijat kannustivat jatkamaan ja he näkivät tarinan arvon, mutta palaute haastoi minua pohtimaan koko kirjan perusrakennetta. Samalla se altisti erottelemaan tekstin kehittämisen ja oman henkilökohtaisen tunteeni välistä suhdetta. Kykenenkö suhtautumaan saatuun palautteeseen ja kehittämisideoihin siten, että olen tekstin jatkojalostamiselle valmis? Kirjoitetun oman tekstin ”irrottaminen” omasta persoonasta on asia, jossa haluan kehittyä. Parempi teksti edellyttää myös kliinistä työskentelyotetta siihen, miten sanomaansa voisi viedä eteenpäin. Ei aina kivaa, mutta lopputuloksen kanalta välttämätöntä.

Lokakuun räntäsateessa kesäkuun maailman valloitusfiilis oli vaihtunut kysymykseen siitä, osaanko kirjoittaa enää ollenkaan.

Suoran palautteen saaminen ja kuuleminen, saati ymmärtäminen, ei ole aina kivaa, mutta siinä piilee valtava oppimisen ja kehittymisen potentiaali. Leuka rinnassa aloitin tekstin muokkaamisen, kepeyttämisen, suoraviivaistamisen, väliotsikoinnin, eri teemojen välisten siltojen vahvistamisen sekä karsimisen. Kuinka voikaan olla raastavaa poistaa omaa kirjoitettua tekstiään? Kyllä, tässä suhteessa taidan olla aika lapsellinen.


Uusi vaihe: yhteistyö kustannustoimittajan ja graafikon kanssa

Loppuvuodesta 2019 alkoi yhteistyöni Basam Booksin kustannustoimittaja Kosti Salmisen kanssa. Kosti on ammattimies, joka piinkovalla, ”rutikuivalla”, sarkastisella ja analyyttisellä työskentelyotteellaan auttoi jalostamaan tekstiä luettavampaan muotoonsa. Pallotelimme vuodenvaihteessa tekstiä ehkä neljä kertaa toisillemme. Kosti merkkaili tekstiin kielenhuollollisia korjauksia ja haastoi minua sanomaan sanottavani suoremmin. Yritin – välillä onnistuen.

Samaan aikaan, kun viilasimme Kostin kanssa tekstiä eteenpäin, aloitimme kustantajan graafikon kanssa kannen suunnittelun. Taivo Orgin kanssa pidimme puhelinpalaverin, jonka jälkeen lähetin hänelle kuvia kirjojen ja levyjen kansista sekä julisteista ja elokuvien mainoskuvista, joissa oli sellaista tyyliä, jota kirjani kansiin toivoin. Tuntui mielenkiintoiselta siirtyä hitaasta kirjoittamisen rytmistä tällaiseen dynaamiseen visuaaliseen kehittämistyöhön.

Parin viikon päästä Taivo lähetti kymmenkunta kansivaihtoehtoa, joista alkoi kolmen viikon mittainen idearalli. Tämän prosessin lopputulemana kirjan kanneksi muodostui omien kasvojeni sivuprofiilikuva mustavalkoisena. Aluksi hieman vierastin omaa kuvaani kirjan kannessa, mutta ELÄMÄNI OTTELU -tarinan omakohtaisuus antoi kansivalinnalle oikeutuksensa.


Unelmasta tavoitteeksi – tarinasta tuotteeksi

Kirjan kannen valmistuminen antoi konkreettisen lupauksen kirjoittamisprosessin päättymisestä. Se tuntui niin todelta ja jopa ihmeelliseltä! Vuoden ajattelumatka oli lähestymässä kalkkiviivoja ja omanlaistaan päätöstä.

Koronan iskiessä infernaalisella voimallaan pidimme maaliskuussa Basam Booksin toimitusjohtaja Batu Samaletdin kanssa tiukan puhelinpalaverin. Puntaroimme asioita kirjan julkaisun suhteen monesta eri näkökulmasta. Päädyimme siihen, että edetään ennakkoon sovitussa aikataulussa, mutta luonnollisesti kaikista kirjan ”julkkareista” luovuttiin ainakin tämän kevään osalta.

Huhtikuun 24. päivä sain ikimuistoisen sähköpostin Basamin myyntipäällikkö Jarkko Malilta, kun hän ilmoitti, että kirjat ovat lähteneet kohti Jyväskylää. Seuraavana maanantaina, 27.4.2020, kävin sitten hakemassa kirjat Postista. Ilon päivä, poika tuli kotiin!


Kirjoittamisesta markkinoitiin – Social Selling

Kirjan ollessa totta ja kotona, alkoi prosessissa jälleen uusi vaihe: viestintä ja markkinointi. Päätin jo kirjaprosessiin lähtiessäni reilu vuosi sitten, että aion kertoa sosiaalisessa mediassa kirjan etenemisen vaiheista. Tämä tarkoitti käytännössä säännöllisen epäsäännöllisiä ulostuloja Twitterissä ja LinkedInissä. Siinä mielessä kirjan painosta tuleminen ja kirjakauppojen hyllyille päätyminen olivat luontaista jatkoa kirjaan liittyvän sisällön jakamiselle. Yritin löytää oman tapani viestiä kirjasta – olematta liian ”myyvä”, mutta kuitenkin oikeutetun ylpeä siitä, mitä olimme laajan kirjan tekemiseen osallistuneen tekijäjoukon kanssa saaneet aikaiseksi. Basamin tiedottaja Pike Hilakari auttoi ja toi some-näkyvyyteen uutta voimaa.

Tämä erilaisten ajattelun ja toiminnan ”hattujen” moninaisuus sekä roolien erilaisuus ovat myös todella kiehtova osa kirjaprojektiin ja kirjaprosessiin liittyvää matkaa. Kuinka olla rytmitetysti samaan aikaan luova ja analyyttinen, rosoinen ja luova, itsenäinen ja verkostoituva, itselleen uskollinen ja avoimesti uusia vaikutteita hakeva tai jämäkkä ja elastinen?  Tässä mielessä koko kirjaprosessi on kuin 10-ottelu tai työelämän moniottelu. Erilaisia työn luonteita, erilaisia rytmejä ja erilaisia voiman suuntauksia. Kuinka minulle omakohtaisesta voi tulla jotakin sellaista, johon muut ihmiset haluavat ja kykenevät samaistumaan?


Loppuverryttely on samaan aika lopetus ja uuden aloitus

Nyt kirja on maailmalla. Toisaalta työ on tehty, mutta toisaalta prosessi etenee. On ollut uskomattoman palkitsevaa saada palautetta, kannustusta ja kommentteja ihmisiltä. Lehtihaastattelut, podcastit, kirja-arviot ja monen sorttiset keskustelut tai kirjasta syntyneet jatkoideat tuntuvat hyvältä. En koe, että kirjani arvo on riippuvainen saadusta huomiosta tai palautteesta, mutta en voi kieltää, etteikö se tuntuisi hyvältä. Samalla tuntuu rohkaisevalta ja palkitsevalta, että 10-ottelun ja työelämän välille on muodostunut silta, jolle lukijat ovat tulleet tutkailemaan omaa suhdettaan asiaan.  Tarinani kautta on vahvistunut käsitykseni työmme ja organisaatioidemme monipuolisuudesta ja moniulotteisuudesta. Samaan aikaan on totta, että meillä on erinomaista yhteistyötä, laadukasta johtajuutta ja arvostavaa työotetta kuin yhtä lailla pelolla johtamista, ääretöntä itsekkyyttä ja vaiettuja epäkohtia. Ja kaikkea tältä väliltä. Työelämään liittyvän keskustelun yksi suurimmista haasteita on kyetä kiteyttämään tämä monimuotoisuuden viesti riittävän selkeään ja ymmärrettävään muotoon olematta naiivi tai liian yksinkertaistava. Opettelen.

Meillä jokaisella on omat ottelumme. Elämämme moniotteluissa opimme erilaisten juoksujen, hyppyjen ja heittojen myötä. Kohtaamisten kautta muodostamme yhteisiä ja yhteisöllisiä oppimisen areenoita, joiden kautta synnytämme yhteisiä hyvän energian otteluita. Kirjan kirjoittaminen on yritykseni ymmärtää maailmaa, ja tehdä siitä piirun verran parempi paikka elää.

Loppuverryttely ja kirjan päätös ovat aina tekoja uuden tarinan avaukselle tai onnistuneelle huomisen päivän treenille. Parhaimmillaan teemme sen yhdessä.