Nämä runot ovat saaneet innoituksensa Franciscus Assisilaisen (n.1181-1226) ihmeellisestä elämästä.

Franciscus oli rikkaan kangaskauppiaan poika Italian Assisista, ja nuoruudessaan hän vietti ystäviensä kanssa vapaata hulivilielämää. Assisin ja Perugian sodassa hän jäi sotavangiksi Perugiaan vuodeksi. Vapauduttuaan hän alkoi kaivata uutta suuntaa elämälleen, ja pikku hiljaa alkoi nähdä maailman köyhät ja sairaat uusin silmin. Luonnon ystävänä Franciscus ei halunnut tappaa pienintäkään luontokappaletta; kaikille kuului arvoisensa elämä.

Pirjo Kotamäki (s.1965) on helsinkiläinen runoilija. Hän voitti vuonna 2010 ”Työ, leikki ja luominen” -kirjoituskilpailun lyriikkasarjan Tampereella. Häneltä on ilmestynyt aikaisemmin neljä runokokoelmaa, joista viimeisin, Lehtiä kuolleitten kirjaan (2018) käsitteli sisällissodan ihmisten tarinoita Suomessa vuonna 1918.

"Henkevä kerronta on myös sopivan kiinnostavalla tavalla modernia. Vaikutuksen luovat yksittäiset ilmaisut ja esimerkiksi sulkujen käyttö. ”Risupartainen ja huonohampainen, / hoitamaton kulkija, / omaisuus siinä: jalkojen alla maa, pölyinen tie: / sitä sinun pitää kulkea / yhtä-aikaa muun ruumiisi kanssa (ainoa omaisuutesi), // Jokainen pelkosi osoittaa sormellaan sinua kohti, / ja sanoo: / taivu, taivu, / kuka luulet olevasi, / pelkojesi herra?” Kotamäki on onnistunut yhdistämään vanhanaikaisen ja nykyaikaisen ilmaisun saumattomasti, tekemättä kummallekaan hallaa."
-- Carlos Lievonen, Nuori Voima 19.2.2021