Puhun peilille kiinaa on johdannolla varustettu sadan runon valikoima Bei Daon koko runotuotannosta 1970-luvulta nykypäiviin. Bei Dao kirjoittaa länsimaiseen modernismiin ankkuroitunutta runoutta, joka on vahvasti kuvallista, imagistista. Erityisesti hänen maanpakolaisvuosiensa (1989-2006) runoissa korostuvat eri tavoin ulkopuolisuuden ja vieraantuneisuuden tunnot. Hänen runonsa ovat kieleltään tiiviitä ja hallittuja, kuvallisia, moneen suuntaan avautuvia. Hän viljelee tyylikeinoina myös surrealismia ja dadaa. Tietyssä mielessä hän on kiinalainen ja länsimainen runoilija samassa persoonassa.

Bei Dao, oikealta nimeltään Zhao Zhenkai (s. Beijingissä 1949), on ehkä merkittävin Kulttuurivallankumouksen vuosien (1966-76) jälkeen aloittanut kiinalainen runoilija ja esseisti. Hänen nimensä on mainittu toistuvasti jo vuosia mahdollisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajana.

Bei Dao on yhdessä Mang Ke'n kanssa Kiinassa kielletyn kirjallisen underground-lehden, Jintian (Tänään, 1978-), perustajajäseniä. Hänestä tuli nopeasti 1970-luvun lopulla oman aikansa toisinajattelijoiden ääni. Silti Bei Dao ei ole varsinaisesti poliittinen runoilija, vaikka hän ottaakin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hän toimii nykyisin Hongkongin kiinalaisen yliopiston kirjallisuuden professorina. Hänen teoksensa eivät ole enää kiellettyjä kirjoja manner-Kiinassa. Bei Daon teoksia on käännetty 25 eri kielelle.