”Nyt Heikki ainakin uskoisi. Ehkä lopulta jopa ymmärtäisi. Jos ei, tähdet päättäisivät heidän kohtalostaan, eikä Mari epäillyt yhtään auttaa niitä, käyttää hyväkseen niiden viiltävän teräviä sakaroita.”

Helmi istuu keittiönpöydän äärellä, tarkkailee naapurissa asuvan Marin elämää ja yrittää kirjoittamalla ratkaista, mikä siinä on pahasti vinossa. Samalla hänelle avautuu mahdollisuus unohtaa omat ongelmansa - omasta ikkunasta on helpompi katsoa ulos kuin sisään. Luovan kirjoittamisen opettaja Senni lukee Helmin tarinoita, vaikka olisi toisaalta halunnut jättää ne kokonaan lukematta. Jonkin pinnan alle kätkeytyvän, syvyyksistä asti nousevan rikinkatkuisen pahan, jota kohti tarinoiden henkilöiden elämä on syöksymässä, Senni vaistoaa. Tarinoiden kaunis kotiäiti pelkää, koska joutuu jatkuvasti peittelemään. Hän peittelee selvitäkseen hengissä.

Näille naisille muutos on ainut mahdollisuus, ja kun he kohtaavat toisensa, siihen avautuu tilaisuus. Ilman surua, tuskaa, pelkoa, kipua ja kohtalokkaita seurauksia se ei tapahdu. Pikkuhiljaa vanhan elämän alta alkaa kuitenkin raapiutua esiin jotain uutta, aitoa ja tavoittelemisen arvoista. Naiset saavat kerättyä rohkeutta päästää irti ja katsoa sisään omasta ikkunastaan. Lopuista tulee alkuja, kesä taittaa talven ja laskeva aurinko näyttäytyy uutena nousevana.

Sari Kaarniranta on kirjailija, jota kiinnostavat jännitteet ihmissuhteissa, niiden syyt ja seuraukset. Sanoja enemmän häntä kiinnostaa se mikä jää sanomatta ja esillä olevaa enemmän kaikki piiloon jäävä. Maaliskuussa kaikki loppui on Kaarnirannan viides romaani.