”Koko Iittalan alue näytti olevan pakokauhun, tuskan ja savun vallassa. Toisiinsa törmänneet veturit olivat suistuneet raiteilta ja roikkuivat osin penkereellä - tulta ja savua oli kaikkialla - makuuvaunutkin paloivat jo. Kaikki oli yhtä liekehtivää helvetin tulimerta. Kaunis luminen peltomaisema oli muuttunut silmänräpäyksessä kauhun tantereeksi. Pelto oli täynnä romua, nokea ja mustanharmaata savua.”

Maaliskuun 4. päivänä vuonna 1940 Iittalan Kalvolassa juna numero 69, joka oli kuljettamassa sotalapsia Ruotsiin, törmäsi vähän keskiyön jälkeen pohjoisesta vastaantulevaan junaan. Veturit ja etummaiset vaunut murskautuivat ja syttyivät palamaan.

Onnettomuudessa kuoli ja loukkaantui kymmeniä ihmisiä, muun muassa turmajunan veturinkuljettaja ja viisitoista evakkolasta. Sotasensuurin takia tapaus pyrittiin peittämään julkisuudelta. Se jäi kuitenkin piinaamaan turmajunissa matkanneiden ja heidän läheistensä sielua.

Anita Näslindh-Ylispangar kutoo huolella taustoitetussa dokumenttiromaanissaan tosiasioiden ja silminnäkijähaastattelujen ympärille vuosikymmenien yli ulottuvan värikkään sukutarinan, jonka keskushahmo on hänen isoisänsä Jalo Leppänen, onnettomuudessa surmansa saanut veturinkuljettaja.

Anita Näslindh-Ylispangar on filosofian tohtori, joka on aiemmin kirjoittanut laajasti sosiaali- ja terveysalasta, muun muassa terveyskäyttäytymisestä, vanhustyöstä ja johtamisesta.