Viisi vuodenaikaa

Outi Hietala kertoo toimittamastaan Viisi vuodenaikaa – Psykoosista kuntoutumisen kokemuksia ja mahdollisuuksia -kirjasta Tarina kirjan takana -sarjassa:

Viisi vuodenaikaa syntyi halusta kyseenalaistaa psykoosin ja skitsofreniadiagnoosin toivottomuus. Ajatuksena oli synnyttää eräänlainen matkaopas psykoosiin, skitsofreniadiagnoosiin ja niistä toipumisen maastoon. Psykoosin kokeneet tai skitsofreniadiagnoosin saaneet, Nousevassa Mielen eli Suomen Skitsofreniayhdistyksen aktivistit halusivat kirjan avulla löytää uudenlaisia, toiveikkuutta virittäviä vastauksia siihen, mistä näissä ilmiöissä on kyse ja miten niiden kanssa voi tulla toimeen tai elää mielekästä, jopa luovaa elämää.
Kirjan nimeksi sittemmin päätynyt ”Viisi vuodenaikaa” kuvaa heistä yhden kokemusta psykoosin jälkeisestä ulkopuolisuuden tunteesta, erilaisesta tavasta aistia todellisuutta. Psykoosin jälkeinen aika rinnastuu hänen kokemuksissaan viidenteen vuodenaikaan siksi, että se ei muistuta mitään olemassa olevaa vuodenaikaa. Mielen ulkopuolisessa maailmassa tapahtuvat asiat, värit, äänet ja tuoksut eivät näy, kuulu eivätkä tuoksu, koska sisäinen maailma on vielä niin vahvasti läsnä, ettei aisteilla koettaville asioille löydy mielessä tilaa. Silloin voi myös kokea, että on tullut suljetuksi tähän aivan omaan vuodenaikaansa ja todellisuuteensa.

Halusimme puhua psykoosista ja skitsofreniasta ennen kaikkea ihmisten näkökulmasta. Hullujen ja hoitajien, aktivistien ja tutkijoiden, joita on yhteensä parikymmentä ja jotka ovat jokainen antaneet arvokkaan panoksensa kirjan syntymiseen. Kun eri kirjoittajien näkökulmat alkoivat hahmottua, kirja päädyttiin jakamaan kolmeen osaan.
Ensimmäisessä kerrotaan skitsofreniasta ja muistakin psyykkisiksi sairauksiksi määriteltyjen tilanteiden kohtaamisesta ja hoidosta avoimen dialogin avulla sekä toipumisorientaation psykoosiin ja skitsofreniadiagnoosiinkin tarjoamasta toivon näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa otetaan myös kantaa psykoosiin sairastuneiden ihmisoikeuksiin sekä niiden toteutumiseen maassamme. Siinä pohditaan taiteellista tai tieteellistä luovuutta, luovaa kirjoittamista ja muuta luovaa toimintaa osana elämänkaarta, psyykkistä sairastumista ja toipumista. Alkuperäinen matkaopasidea korostuu kirjan toisessa osassa, jossa pääsee tutustumaan monista toipumista mahdollistavista yhteisöistä, tuesta ja toiminnoista kolmeen: Kulttuuripajoihin, Klubitaloihin sekä Aito Välittäjä -toimintaan. Kolmannessa osassa matkaoppaan reitit kääntyvät psykoosimaastossa kulkeneiden, siellä mielekkäitä sekä ulos johtaviakin polkuja löytäneiden ihmisten kokemusten suuntaan. Nämä kokemukselliset asiantuntijalausunnot ja runokielen avulla jaetut matkakokemukset kirjan lopussa tuovat toivon niin lähelle, että viides vuodenaikakin voi saada aivan uusia merkityksiä.

Toivottavasti kirja avaa lukijoille mielenkiintoisia ja jopa inspiroivia, skitsofreniadiagnoosin saaneisiin ihmisiin kohdistuneita ennakkoluuloja ja hoidon näköalattomuutta hälventäviä näkymiä.

Kirjan tekijöiden puolesta,
Outi Hietala, toinen kirjan toimittajista.