Toinen syntymä

Joskus taideteosten synnyttämät elämykset kytkeytyvät vahvasti toisiinsa. Pirjo Kotamäen uusin, Franciscus Assisilaisen (n. 1181–1226) innoittama runokokoelma Villit linnut olkapäillä toi mieleen italialaisen kuvataiteilijan Mimmo Paladinon veistoksen Järjen tuolla puolen (Caduto a Ragioni, 1995). Seisoin patsaan edessä hyvän tovin, kun se oli näytteillä taidemuseo EMMAssa Espoossa.

”Ne kertyivät häneen kuin puuhun”, Kotamäki kirjoittaa, ”jonka kädet olivat ilmassa ja rukoilivat”. Ihminen ja puu, iho ja kaarna, muodonmuutos ja sen vertauskuva sulautuvat yhdeksi:
Runko vahvistui päivä päivältä,
Franciskuksen ruumis piti linnut paikoillaan,
kaarnanpalaset lentelivät Franciskuksen iholta kun
hän kuoriutui uudestaan[.]”

Kotamäen teos on runoelma matkasta ja muutoksesta. Vaeltavaksi kerjäläismunkiksi uudelleensyntyvän kangaskauppiaan pojan tarina tarjoaa sille otolliset puitteet.

Sisäisen muutoksen kuvaamiseen runon kieli on omiaan. Askel askeleelta Franciscuksen aistit avautuvat, ja raja itsen ja ulkomaailman välillä muuttuu huokoiseksi. Ihmisten äänet pakenevat kauemmas, kunnes Jumalan pieni köyhä saapuu viimein perille:
Poverello ei kuule enää,
Poverellon pään sisällä kaikuu ja hän kuulee
hedelmiä, kastematoja, miekkakaloja, pelikaaneja,
meren elävät tulevat hänen luokseen (kuin hidastettuna kuvana)
                   hapeton taistelu
kultaisen ravun sakset leikkaavat Poverellon hiukset, pään aivan
paljaaksi jälleen ja hän on pieni, hän on lapsi, hän on puhdas ja
syntyy juuri.

Mystinen kokemus saa runoissa aistivoimaisen, arkikielisen asun. Se tekee siitä elävää ja todentuntuista. Odotan kiinnostuneena Kotamäen tulevaa kokoelmaa, joka ennakkotietojen mukaan kertoo Pyhästä Birgitasta.

Basam Booksin runoilija Petri Merenlahti esittelee Puhuttava runo -sarjan teoksia. Merenlahden oma kokoelma Minä yksin voin tehdä sinusta ehjän taas ilmestyi samassa sarjassa vuonna 2020.