Taivaan kalligrafia

Jarno Pelonranta kertoo kirjastaan Taivaan kalligrafia Tarina kirjan takana -sarjassa:

Taivaan kalligrafian alkuräjähdyksen hetkeä on vaikea saavuttaa. Mitä lähemmäksi pyrin, sen etäämmälle se käy. Voin kuitenkin kertoa jälkikaiuista ja osasista.

Muistan lukeneeni kirjan japanilaisesta teeseremoniasta ja kuinka sen harjoittaminen oli monelle elämän mittainen matka; ei koskaan valmiiksi tuleva. Jokainen liike on tarkkaan määritelty, eleganttiudessaan vertaansa vailla. Samoin kalligrafia, kaunokirjoitustaide, perustuu kuvamerkkien maalaukselle ja se on taidetta, jossa yhtä siveltimen vetoa voi harjoitella koko elämänsä.

Suhteellisuudet ovat aina vetäneet minua puoleensa ja aika, jos mikä, on suhteellista. Jokainen meistä piirtää lopulta oman taivaansa, sen kalligrafian, vaikka jokaiseen siveltimen vetoon ei olekaan mahdollisuutta vaikuttaa.

Toinen kokoelman teema on eläinten ja ihmisten suhde. Elämänfilosofiassani ihminen on eläin siinä missä muutkin. Minne oikeastaan menemme ja mistä pois, kun sanomme menevämme luontoon?

Kolmas teema on jaettu ihmisyys. Olen pyrkinyt vaalimaan hetkiä, jotka ovat minussa läikkyneet, tai hetkiä, jolloin vedestä ovat heijastuneet kirkkaat kasvot. Vastarantoja, jotka lopulta ovat samoja. Arkista rakkautta, kohtaamisia, eroamisia, kuviteltuja ja tapahtuneita; kaikki yhtä lailla todellisia.

Kokoelmassa on runoja ja ajatuksia monelta vuodelta ja monesta kohtaamisesta. Löydätkö Chilen, kapuamisen kohti loputonta huippua? Australian, jossa koralli, vietynä merestään, kivettyy ja kuolee kuten ottajansa? Molemmat yhtä suuria tragedioita. Ja lohdun, universaalin olkapään, kiveä pehmeämmän?

Motiivina kokoelmassa on vesi. Sen vaihtuvat olomuodot, termohaliinikierrot, sen metafora JA yhtäsuuruusmerkki elämän kanssa.

Kirjallani haluan saavuttaa Sinut. Kirja on matka, ei päämäärä. Sinä maalaat oman kalligrafiasi, niin maiseman katsojana kuin maisemana. Et voi tulkita väärin, menetettävää ei ole. Jos yhden ajatuksen herätän sinussa, jos yhden kielen saan sinussa resonoimaan, olen tyytyväinen.
Tule, maalaa hetki kanssani.
 

Jarno Pelonranta (kuvaaja: Anssi Ruuska)