Susi joka pelkäsi pimeää

Tiia Ahola kertoo kirjastaan Susi joka pelkäsi pimeää Tarina kirjan takana -sarjassa:

Susi joka pelkäsi pimeää on eläintrilogian toinen osa, joka syntyi kuin palapeli aivoissani sinkoilevassa tajunnanvirrassa. Idea kirjoittaa surusta heräsi, kun vaistosin rakkaan koirani vanhenevan ja hyvästien lähenevän. Samoihin aikoihin oivalsin, että metsä on itselleni pyhä paikka. 

Aloin kirjoittaa aavistamaani surua auki aivan kuin sen ennakointi olisi auttanut hyvästien koittaessa. Koirani kuolikin täysin yllättäen ystävänpäivän aattona 2020. Jos olen täysin rehellinen, tämän jälkeen prosessi lähti lentoon tavalla, jota minun on itse vaikea analysoida. Yksi ajatus vei toiseen: sana koira suteen ja metsään, susi poliisiin ja lampaaseen, poliisin työ suruun, suru tunnetyöskentelyyn, lammas pehmeyteen, susi mytologiaan, kunnes aiheet lopulta kietoutuivat toisiinsa. Etsin ahmien tietoa keskiajasta, mytologiasta ja susista ja sitten taas kirjoitin ja kirjoittaessani aukesi taas ovi toisaalle. Välillä kävelin metsässä ja kävellessä muodostui pikkuhiljaa teoksen punainen lanka.

Tarinalla haluaisin saada lukijan pohtimaan lapsuuden kokemusten ja tunnesäätelyn merkitystä koko elämänkaaressa, riippuvuuksia, tunteiden kehollista kohtaamista ja yhteiskunnan ja kokemisen monia tasoja. Mytologia ja luonto kulkevat kirjassa koko ajan rinnalla kuin peilaten, miten ihminen ja luonto ovat lopultakin yhtä.
 

Tiia Ahola