Suljet vain silmäsi

Olavi Hölttä kertoo kirjastaan Suljet vain silmäsi Tarina kirjan takana -sarjassa:

Elettiin lokakuuta. Vuotta aikaisemmin alkanut saattohoito oli tullut viimeiseen vaiheeseen. Lääkitys oli niin vahva, että äidin silmät olivat vain harvoin avoinna. Oli vaikea tietää, mitä hän pystyi havainnoimaan. Pidin äitiä kädestä, hän puristi toisinaan vastaan. Tuntui hyvältä.

Selailin valokuvakansioita. Puhelin kuvista ja niiden synnyttämistä vuosikymmenten takaisista muistoista. Välillä nauroin ja itkin. Asetuin ajatuksissani äidin tajuntaan ja kuvittelin, mitä hän haluaisi kuvista ja elämästään sanoa. Kävimme näin muutamassa viikossa läpi lähes sata vuotta ihmiselämää.

Ryhdyin kirjoittamaan runokokoelmaani näistä taustoista. Äitini, tavallisen tehdastyöläisen elämä ja kuolema ansaitsi tulla muistetuksi. Olin flow-tilassa. Runojen puolivalmisteita kertyi varastoon runsaasti viimeisten elinpäivien aikana.

Turussa järjestettiin pian äitini kuoleman jälkeen Ars Moriendi -tapahtuma. Siellä keskusteltiin kuoleman käsittelystä kirjallisuudessa ja muissa taiteissa. Osallistuin sekä keskustelutilaisuuteen että keskiaikaisen kuoleman kierrokselle Aboa Vetus et Nova -museossa. Innostuin kuoleman taiteesta. Halusin tutkia kuolemaa ja osallistua runokokoelmallani ikiaikaisen kuoleman teeman käsittelyyn.

Kuolema on laaja käsite – kuten elämä, rakkaus ja viisaus. Kuolemasta on kirjoitettu paljon, joten aiheesta piti saada irti jotain uutta. Uskon onnistuneeni. Suuri apu siihen oli erinomainen kustannustoimittaja. Kokoelma jäsentyi ja tiivistyi kolmen kuukauden aikana lopulliseen muotoonsa. Teos löysi teemalleen parhaan mahdollisen julkaisupaikan Basamin Puhuttava runo -sarjassa.
 

Olavi Höltta (kuvaaja: Henna Pohjavirta)