Sinä olet ääni minä olen hiljaa

Terhi Forssén kertoo kirjastaan Sinä olet ääni minä olen hiljaa Tarina kirjan takana -sarjassa:

Yhtenä loppukesän yönä monta vuotta sitten kävelin ajatuksissani kotiin.

Puiston kohdalla kerrostalon räystäältä hypähti lentoon naakkojen parvi. 

Syntyi halu nähdä linnut. Katsoin ylös. Kuulin vain äänet mustaa taivasta vasten.

Syntyi aistien hämmennystila. Ajattelin rakastelemista, suudelmia, runoutta. Miten lähellä ne kaikki ovat toisiaan. Kaksi toisiinsa kuulumatonta yhdistyneenä joksikin kolmanneksi.

Elementtien ainutkertainen hetkellinen kombo. Sopivuuksia tutkiva tapahtuma.

Huulia ja kieliä ei ole mielestäni tarkoitettu yhteen. Niitä yhdistämällä syntyy kuitenkin tietoa, jota ei muuten saisi.

Voi tarkistaa kuulumiset. Mitä mieltä kaksi kehoa, kaksi kieltä ovat toisistaan juuri tänään. Mitä tämä tai tuo valittu sana tuo esiin toisesta valitusta sanasta tässä ja nyt, tällä paperilla.

Ovatko väleissä, haluavatko olla tässä, haluavatko pois, lähemmäs vai kohti. Haluavatko tuonne, tähän vai toiselle puolen.

Entä jos kokeilisi, syntyykö näistä aineksista tänään jotakin ennenkuulumatonta.

Tunnen viehtymystä sellaisia tilanteita kohtaan, joissa on jotain odotuksenvastaista. Samaa efektiä pyrin luomaan runoihini. Saatan saattaa yhteen ylevän ja arkisen. Joskus luon yksiä odotuksia ja vastaan toisiin.

Minulle runo on kaunis paikka, jossa paradoksit hyväksytään.

Puiston laidalla monta vuotta sitten tein muistiinpanon, joka päättyi sanoihin ”sinä olet ääni minä olen hiljaa”. Niistä tuli esikoisrunoteokseni nimi.
 

Terhi Forssén (kuvaaja: Harri István Mäki)