Puhuttava runo: Terve, mieli

Basam Booksin runoilija Petri Merenlahti esittelee Puhuttava runo -sarjan teoksia. Merenlahden oma kokoelma Minä yksin voin tehdä sinusta ehjän taas ilmestyi samassa sarjassa alkuvuodesta.

Kirjassaan Silloin en ole koskaan yksin Merete Mazzarella kuvaa lukemista seurusteluna, hetkinä, jotka vietetään toisen, kirjoitukseksi pukeutuneen tietoisuuden kanssa. Mutta entä jos tuo toinen tietoisuus onkin hajoamistilassa? Entä jos ”on vain palasia siellä täällä lukittuna ympäri kehoa enkä tunne niitä, ne ovat vieraita olioita enkä edes tiedä, kuka niistä puhuu nyt”?

Jos on kiehtovaa tutustua yhtenäiseksi sommiteltuun kertojanääneen, aivan omalla laillaan vaikuttavaa on, kun tuo ääni on jakautunut ja etsii haparoiden tietä ”yksinäisyyteen, jossa moneutta ei ole”. Essi Jokisen runokokoelmassa Terve, mieli tuntematon potilas pakkokirjoittaa itseään kiinni kehoonsa, valuu kirjainvirran mukana, kunnes ”persoonat lakastuvat ja leijailevat ylimääräisinä maahan”. Harhojen piinaamasta kirjoituksesta kasvaa minuutta suojaava naamio, jonka alta vapaa minä viimein kuoriutuu.

Lukijalle sivu sivulta itseään kokoava minä tulee paradoksaalisella tavalla läheiseksi jo kokoelman alkulehdillä. Sille toivoo sydämestään hyvää, ja kun se viimein asettuu yhdeksi kehonsa kanssa, ilo sen puolesta virtaa aina jalkoihin asti.