Puhuttava runo: Pyhä voima

Basam Booksin runoilija Petri Merenlahti esittelee Puhuttava runo -sarjan teoksia. Merenlahden oma kokoelma Minä yksin voin tehdä sinusta ehjän taas ilmestyi samassa sarjassa alkuvuodesta.  

Siellä missä estotonta seksuaalisuutta kammoksutaan, se rinnastetaan usein eläimellisyyteen: ihmisen ei sovi antautua haluilleen kuin minkäkin sieluttoman luontokappaleen. Siivo, kultivoitunut halu kuvataan fetissinä, kiusoittelevana merkkinä omasta poissaolostaan. Lisääntymisvietin tilalla ovat rakkauden idea ja haluttavuuden symbolit – patriarkaalisessa kulttuurissa idealisoitu äidinsyli ja esineellistetty nuori naisvartalo.

Mutta entä jos ihmisenkin sukupuolielämää tarkastelisi luontodokumenttien tapaan lisääntymiskäyttäytymisenä – siis juuri sellaisena elämänvoimana kuin ne värisevät, sykkivät, aukeavat, tihkuvat ja vyöryvät luontometaforat, joiden kautta rakkauden täyttymyksestä näennäisen häveliäästi puhutaan?

Kiia Kakkon runoteoksessa Pyhä voima ihmislajin soidinmenot riisutaan niiden alkuperäiseen kehollisuuteen. Kumppaniin reagoidaan erittämällä ja vaihtamalla ruumiinnesteitä, ja kanssakäymisen vahvimmat muistijäljet jäävät kosketuksesta, mausta ja hajusta. Toista syödään ja hengitetään, nuollaan ja nuuhkitaan, ja kaiken ympäröi lisääntymisen tuoksu. ”Niin on luonto / kuvaamassa sitä jonka tunnemme itsessämme.”