Puhuttava runo: Diminuendo & Suru ei kuulu leikkipuistoon

Yksinkertaisesti

Henri Hirvenoja, Diminuendo: Runoja Surusta. Basam Books, 2020.
Liina Länsiluoto, Suru ei kuulu leikkipuistoon. Basam Books, 2020.

Monet Basam Booksin Puhuttava Runo -sarjan kokoelmista käsittelevät elämän murtumakohtia. Sarjan nimi ilmaisee toiveen, että ne näin tehdessään puhuttelisivat lukijaa. Asetelma kutsuu vilpittömyyteen ja yksinkertaisuuteen. Kriisit ja käännekohdat riisuvat turhasta ja teennäisestä, ja suuren yleisön säkeiden sopii olla konkreettisia ja kohti käyviä.

Yleispätevä ja läheinen ovat toki runouden ikiaikaisia kestohyveitä – ja toisaalta uusvilpittömyys yksi sen tuoreimmista trendeistä. Elämänkaaren taitteita sanallistavaan käyttölyriikkaan ne istuvat erityisen hyvin. Haurauden ja katoavaisuuden keskellä kauniit sanat lohduttavat sitä paremmin, mitä enemmän niihin tohtii uskoa. Sama pätee oletettavasti yhteiskunnalliseen idealismiin kyynisyyden parkitsemassa maailmassa.

Rakkaudesta ja kuolemasta puhuvat häpeilemättä ja ironisoimatta myös Henri Hirvenojan ja Liina Länsiluodon viime vuonna ilmestyneet kokoelmat. Yhdessä ja erikseen ne tarjoavat esimerkin siitä, millaisen päivityksen suomalaisten runonystävien kirjahyllyihin Basamin puhuttava runo tarjoaa. Suru ei kuulu leikkipuistoon on Länsiluodon esikoiskokoelma, Diminuendo: runoja surusta Hirvenojan neljäs. Kummassakin menetystä katsotaan silmin, jotka ovat rävähtämättömän auki sille, mikä on välittömästi lähiympäristössä ja mielen päällä.

Hirvenojan runoissa kuoleman kohtaaminen puhdistaa kielen epäröinnistä ja ajatukset varaumista. Suru on rajallisuuden peili, jonka edessä sanotaan se, mikä tuntuu todelta: miten kauan saikaan elää miettimättä, ”miksi hento tuhkakin voi tuntua niin raskaalta kantaa”; kuinka ikuisuus koskettaa aikaa, ”kun lentoon lähtevän linnun siivet eivät jätä varjoa taakseen”; että hiipuminen on läsnäolon välttämätön osa ja että siksi on vaikeaa ”ymmärtää hetkiä ilman diminuendoa”.

Länsiluodon kokoelma vie lukijaystävällisyyden uudelle tasolle. Mitä jos en tällä kertaa ahmisikaan viihdyttävää romaania tai koukuttavaa TV-sarjaa, vaan poikkeuksellisen sujuvasti kirjoitetun runokirjan? Kiinnostaako koskettava aihe ihmisläheisesti kuvattuna, ketju arkisia hetkiä Helsingin Kalliossa, jonka värit, äänet ja tuoksut voi aistia ympärillään? Jos runous tuntuu vaikeasti lähestyttävältä, kokeilkaapa tätä! 

Etenkin kun luvassa on kelpo ajanvietteen ohella arvokkaita opetuksia. Länsiluodon mukaan ”surusta voi versoa uutta uskallusta”, tai kuten Hirvenoja arvoituksellisemmin toteaa: ”vaatii vain hiukan vaivannäköä tajuta aineetonta hyvyyttä”. Kummankin kirjoittajan resepti on paluu yksinkertaisuuteen, jota ennakkoluulot eivät ole vielä ehtineet sumentaa. ”Unohdamme usein, kuinka lapsen silmät antautuivat kirkkautta etsien.” ”Lapsen taivas simppeli ja selkeä. Voisiko minunkin olla?” 

Basam Booksin runoilija Petri Merenlahti esittelee Puhuttava runo -sarjan teoksia. Merenlahden oma kokoelma Minä yksin voin tehdä sinusta ehjän taas ilmestyi samassa sarjassa vuonna 2020.