Puhuttava runo: Titaanisydämen anatomia

Basam Booksin runoilija Petri Merenlahti esittelee Puhuttava runo -sarjan teoksia. Merenlahden oma kokoelma Minä yksin voin tehdä sinusta ehjän taas ilmestyi samassa sarjassa alkuvuodesta.  

Viinanhuuruisia pahoja poikia, bailaamista ja SM-seksiä. Wilma-Emilia Kuosan esikoisrunoteos Titaanisydämen anatomia viihtyy lavalla ja lööpeissä. Teos ei punastele, kun sen säkeitä jäädään tuijottamaan, vaan jatkaa viettelytanssiaan puolipukeissa kohti puhuttavan runouden keskilattiaa.

Ilmaisu istuu sisällönmyötäisesti. Kertoineen ja poljentoineen balladi sulokkaasta neidosta ja hänen komeasta hirviöstään voisi olla nykykansanrunoutta: ”Kiedot mut sun varrelle / kampaat hiukset kasvoilta / tuuditat murheet lantioilta”. Kansanviisautta ovat myös varoitukset raikulipoikien tyhjistä lupauksista: vaikka elämä on tehty nautittavaksi, järkinainen katsoo, että putoaa jaloilleen. Baariromantiikan kulumakohdista kurkistaa alkoholismin pistävänhajuinen arki.

Ja niin vain Y-sukupolvenkin arkkiveisun lopussa odottaa mikäpä muukaan kuin tuutulaulu: ”Tule luokseni / ihana sikeä uni / kasta minusta Ruususesi / koristele orjantappuroillasi / tuudita tulppaaneillasi”. Mutta sulaako villikkoprinsessan sydän sittenkään nelivetovolvolla saapuvan porvarisprinssin suudelmaan?