pinnat. hankaumat

Laura Herva kertoo kirjastaan pinnat. hankaumat Tarina kirjan takana -sarjassa:

Kun keväällä 2020 jäin työttömäksi, ajattelin, että tämän sopivampaa hetkeä on turha odottaa. Kaivoin koneen uumenista tekstitiedostoni, tulostin ne ja aloin käydä läpi vuosien varrella syntynyttä materiaalia. Alleviivasin ja keräsin talteen osia ja katkelmia, joihin olin mieltynyt, jotka tuntuivat huokoisilta ja hengittäviltä.

Kävelin päivittäin ympäri Rovaniemen katuja ja luontopolkuja; kirjoitin mielessäni. Sitten kotona asetuin koneen ääreen, kirjoitin uutta ja muokkasin vanhaa. Lähetin käsikirjoituksen Runo-Kaarina -kilpailuun. Pääsin finaaliin, mutta en voittanut. Sain töitä ja muutin Lapissa toiselle paikkakunnalle. Sain uusia töitä ja muutin takaisin Rovaniemelle. Muuttojen ja muutosten keskellä käsikirjoitus seisoi koskemattomana noin puoli vuotta.

Kunnes eräänä marraskuun viikonloppuna päätin lähettää sen kustantamoihin. Luulen, että monille kirjoittajille on jo hyvin varhain selvää, että he haluavat tekstinsä toisten luettaviksi. Minulla julkaisuajatukseen kasvaminen vei aikaa. Huolimatta kirjallisuustieteellisestä koulutuksesta ja siitä, että opetan luovaa kirjoittamista, kirjoittaminen on pitkään ollut eräänlainen yksityinen uskontoni, jotain meditaatioon tai rukoukseen verrattavissa olevaa.

Siihen nähden olo on yllättävän huojentunut nyt, kun teos on valmis. Irtipäästäminen tuntuu hyvältä. Ikään kuin teksti ei enää olisi samalla tavalla omaani, vaan kuuluisi jo toisille ja toisaalle. Ehkä juuri etäisyys tekee siitä olemassa olevaa runoutena, erillisenä.
 

Laura Herva (kuvaaja: Johanna Koskenranta)