Paratiisi on täällä ettekö te näe

Riikka Szalai kertoo kirjastaan Paratiisi on täällä ettekö te näe Tarina kirjan takana -sarjassa:

Tarjosin muurin lävitse kulkemista eri menetelmin käsitteleviä novellejani Parnassoon ja silloinen päätoimittaja Jarmo Papinniemi ehdotti, että kirjoittaisin aiheesta romaanin. Ja romaanihan siitä tuli! Kirjani sijoittuu 90-luvun laman aikaan. Kertoja ja hänen miehensä ovat menettäneet Neuvostoliiton romahtamisen myötä toimeentulonsa ja tulevaisuutensa Suomessa. He yrittävät rakentaa uutta elämäänsä Unkarissa, miehen lapsuuden maisemissa ja elää niin omavaraisesti kuin mahdollista. Lisätienestejä he hankkivat ruokkimalla ja majoittamalla turisteja naapurien avustuksella.

Kirjassani Arankalla, majatalon keittäjällä on todellinen esikuva oikeassa elämässä: nyt jo edesmennyt naapuri asuessani Unkarissa 90-luvulla. Arankan sanomisia alkoi pulpahdella mieleeni pikkuhiljaa kirjoittamisen edetessä. Ne olivat aluksi täysin irrallisia pieniä tarinoita, joiden välille löysin lopulta yhdistäviä aineksia ja ympäristö alkoi puhua: tutkin erilaisia käsityksiä rakkaudesta kolmen pariskunnan kautta. Välillä olin aikeissa jo luovuttaa, kirjoitin rinnalla toista tarinaa, mutta lopulta ymmärsin, että minun vain on kirjoitettava tämä kirja.

Minulle oli tärkeää tuoda esiin raskaana olevan päähenkilön vaatimus tunnemaailmansa oikeutuksista. Mitä pidemmälle hänen raskautensa etenee, sitä etäämmälle puoliso tuntuu loittonevan ja samalla päähenkilö puolustaa yhä pontevammin oikeuksiaan olla subjekti, ei vain apuhenkilö suhteessa johonkin toiseen: mieheen, sukuun, yhteisöön tai muuhun vallanpitäjään. Kirjassa ympäröivä todellisuus kantaa vielä merkkejä järjestelmänvaihdosta edeltäneestä ajasta samalla, kun päähenkilö käy läpi autoritäärisen kasvatuksensa jättämiä painaumia tajunnassaan: välillä vaikuttaa siltä kuin suunta olisi yhteinen, eteenpäin, kohti vapautta!

Aloittaessani kirjan kirjoittamisen julkaisin Aamulehdessä kuviteltuja tapahtumia, joihin itse ehdotin selviytymiskeinoja aiheesta “Parisuhderatkaisuja kotikonstein”. Kirjaani kirjoitin pitkään, mutta nyt minulla on voimakas tunne siitä, että olen saanut käsiteltyä aiheen niin, ettei se luo rönsyjään tekstiini, mitä tahansa kirjoitankin ja se tuntuu palkitsevalta: voin siirtyä seuraavaan tarinaan.
 

Riikka Szalai (kuvaaja: Anna-Maria Viksten)