Minä kerron sinulle kaiken

Riina Merenluoma kertoo kirjastaan Minä kerron sinulle kaiken Tarina kirjan takana -sarjassa:

"Pelkäsin surmaavani omat lapseni ja vasta myöhemmin ymmärsin, mistä siinä minut sisäänsä haukanneessa pimeässä oli kyse."

Olen kirjoittanut kirjan ja nuo olivat joskus ajatuksiani, mutta silti kirja ei ole minun tarinani vaan ilmestys jostakin suuremmasta, jostakin meille kaikille yhteisestä.

14-vuotiaasta saakka olen tuntenut syvällä itsessäni olevani kirjailija. Tunne on ollut minussa niinäkin hetkinä, kun olen työntänyt kirjoittamista pois, etääntynyt itsestäni. Silloinkin, kun en vielä ole ollut valmis olemaan se, joka olen. Kirjoittaminen on kuitenkin aina ollut minulle tapa olla olemassa. Kirjoittaessani olen päässyt hetkessä takaisin itseni äärelle, erityiseen olemisen tilaan, jossa kaaoksen keskeltäkin voi löytää tarkoitusta.

Kymmenen vuotta sitten kuljeskelin päämäärättömästi lähikirjastossani, kunnes yht´äkkiä pysähdyin. Vedin hyllystä käsiini ohuen, purppuran värisen kirjan ja sain sanat kaikelle sille, mitä olin koittanut lapsesta saakka ymmärtää: Miksi selässäni oli näkymätön reppu pullollaan jotakin, mikä sai minut voimaan huonosti. Mutta repun sisältö ei kuulunut minulle.

Mitä enemmän olen aikuisiällä antautunut tutkimaan repussani olevaa ylisukupolvista tiedostamatonta, olen vapauttanut itsessäni tilaa elämälle. Esikoisromaanissani henkilöt kamppailevat toistuvien tragedioiden, tiheiden salaisuusvyyhtien ja kaiken sanoittamattoman kärsimyksen välillä. Tabut ja alaspainetut muistot vaeltavat suvussa sukupolvesta toiseen ja luovat jatkumon kivulle ja toistuville kauheuksille. Siirtyvät taakat murtavat identiteettejä ja perheitä, kunnes sukuun syntyy joku, joka on valmis kohtaamaan asiat ja antamaan niille muodon.

Kirjani ei ole autofiktiota, vaikka kirjoitan aiheista, jotka ovat olleet läsnä omassa, tähänastisessa elämässäni. Ajattelen, että fiktiivisessä romaanissani olevat tarinat ovat meidän kaikkien tarinoita, siksi siis myös omiani.
Olen kirjoittanut kirjan ja minussa herää jotakin juurruttavaa, joka alkaa sisältäni ja liittää minut yhteyteen toisten kanssa. Tätä tunnetta olen etsinyt.
 

Riina Merenluoma (kuvaaja: Seela Merenluoma, kuvankäsittely: Kari Pekonen)