Matilda Myrskytuuli

Tiinamari Tikkanen kertoo kirjastaan Matilda Myrskytuuli Tarina kirjan takana -sarjassa:

Näin unta, jossa pidin kirjaa kädessäni. Kannessa juoksin minä, kauniilla pellolla kukkaseppele kohotettuna. Muistan uskomattoman vapauden tunteen selvästi, tiesin silloin astuneen polulleni ja kun aukaisin silmät, tunsin sen olevan totta. Kirjoittaisin kirjan ja aloittaisin heti.

Sanat ja lauseet alkoivat muodostua mielessäni, tartuin läppäriin ja annoin kaiken virrata vapaasti liikutuksen kyyneleiden valuessa.

Tätä aamua oli edeltänyt ihmeellinen tapahtumien ketju, jonka kaikilla osilla oli tarkoituksensa ja merkityksensä, jotta inspiraatiolla oli tilaa syntyä. Minä näin asioita, joita en ollut ennen nähnyt. Tiesin, että minun oli avattava sydän ja jaettava totuuteni, luotettava itseeni ja kirjoittamisen lahjaani.

Aihe valitsi minut, niin minä sen koen. Tämän tarinan oli aika tulla näkyväksi. Synnytin jotain uutta ja samalla prosessoin kirjoittaessa omaa menneisyyttäni tässä samaisessa uskonyhteisössä, mihin kirjani tarina perustuu.

Kirja on fiktiivinen kertomus nuoresta vanhoillislestadiolaisesta tytöstä, joka näkee vain yhden vaihtoehdon, valmiiksi viitoitetun tien. Se kertoo sydämen kuiskauksista, huudoista ja aneluista uskaltaa ottaa vastuu omasta elämästä ja kuunnella omaa totuutta.

Kun kirjan tarina eteni, ymmärsin miten isoa asiaa olin tuomassa näkyväksi. Olin raottamassa verhoa lestadiolaisten maailmankuvaan. Siltaa ja ymmärrystä näiden kahden maailman välille. Olin riisunut egon ja olin paljaana tämän tehtävän edessä. Se oli kaunista ja parantavaa oivaltaa. Minun kirjani tulisi avaamaan silmiä ja auttamaan monia ymmärtämään.

Luovuuden voima oli valtavaa ja irrotti hetkittäin jalat maasta. Minun oli päästävä päivittäin metsään. Halailin puita ja maadoitin itseä. Kun keväinen ilma lämpeni, otin riippumaton mukaani ja kirjoitin metsässä. Koin tärkeäksi meditoida ja joogata päivittäin. Välillä oli haastavaa löytää tasapaino arjen ja kirjoittamisen tarpeen välille. Olisin vain halunnut sulkeutua muulta maailmalta seuraaviksi kuukausiksi tähän ihanaan luovuuden kuplaan, mutta se oli tietenkin mahdotonta neljän lapsen kanssa. 

Kirjan kirjoittaminen valmiiksi kesti kolme kuukautta. Tämä aika oli myös henkilökohtainen kasvuprosessini ja opetti täydellistä antautumista tekstilleni ja luottamaan intuitioon. Kun kirjoitin viimeisen lauseen ja painoin pisteen perään, tunsin suuren helpotuksen ja vapauden virtaavan lävitseni. Siinä se nyt oli, täydellisenä juuri sellaisenaan. Esikoiseni johon olin purkanut sieluani.
 

Tiinamari Tikkanen (kuvaaja: Meri Paaso)