Maaliskuussa kaikki loppui

Sari Kaarniranta kertoo kirjastaan Maaliskuussa kaikki loppui Tarina kirjan takana -sarjassa:

Tyylikäs, huoliteltu nainen, jonka punatut huulet imeskelevät pihlajan oksilla keinahtelevia huurteisia omenanlohkoja, jotka naapuri on ripustanut mustarastaalle. Tämän mielikuvan ympärille lähdin rakentamaan viidennettä romaaniani Maaliskuussa kaikki loppui. Kuva on niin ilmeisen ristiriitainen, että se houkutteli raapimaan altaan esiin vastauksia. Miksi vauraan näköinen, kauniissa talossa elävä kotirouva etsii perheelleen ruokaa pihoilta ja jäteastioista

Nimenomaan nämä ihmiselämän kulissit, photoshopatut mainoskuvat, joiden reuna repsottaa hieman, juuri sen verran, että alla oleva totuus tekee mieli repäistä näkyviin, kiehtovat minua. Koskaan en uutta tarinaa aloittaessani tiedä, kuinka monta ja minkä näköisiä kerroksia irti repimäni päällimmäisen tapetin alta löytyy. Ihmismielen penkominen on pohjattoman kiinnostavaa.

Liikkeessä, yksinkertaisessa, toistuvassa, yksinäisessä toiminnassa, tarinat päässäni alkavat virrata. Liike on avainsana. Veneessä istuessa tarinaa ei synny, mutta hiihtäessä, vaeltaessa ja marjastaessa kyllä. Kirjoitusprosessissa vaikeinta onkin pysähtyminen. Aivot yrittävät jatkaa kropan janoamaa liikettä, mikä tekee koneen ääressä istujasta levottoman hätähousun, jonka käsikirjoituksen ensimmäiset versiot ovat kammottavia. Tekstin hiomisvaiheessa rauhoitun. Siitä vaiheesta kirjoittamisessa nautin eniten.

Tuota vaihe vaiheelta etenevää prosessia haikailen joskus suullisessakin ilmaisussa. Kirjoittaminen on minulle puhumista ominaisempaa. Joskus jopa arkisissa keskusteluissa minua ketuttaa, että mahdollisuutta puheen takaisin kelaamiseen ja sen hiomiseen ei ole. Pääni on täynnä tarinoita, ollut aina. Olen kiitollinen, että saan juuri kirjoittaa ne ulos.

Itselleni lukukokemus on kuin pitkä hiihtolenkki. Hiihtäessä sekä lukiessa saavutan parhaimmillaan olotilan, jossa unohdan itseni ja kadotan ajantajun. Uppoudun ja unohdun. Tunnen itseni irralliseksi ja vapaaksi. Jälkikäteen saatan huomata jopa oppineeni jotain uutta itsestäni ja elämästä. Toivottavasti voin tarjota tämän kokemuksen myös lukijoilleni.
 

Sari Kaarniranta (kuvaaja: Sanni Rissanen)