Maa alla, yllä taivas

Miina Kantti kertoo kirjastaan Maa alla, yllä taivas Tarina kirjan takana -sarjassa:

Maa alla, yllä taivas -romaanin alkusysäys on keskustelussa, jossa puhuttiin pappojen raivaamista pelloista: nytkö viljelymaasta on tullut rikollista?

Väinö Linnan teoksessa Täällä Pohjantähden alla Jussi raivaa suosta peltoa viljelläkseen ja hankkiakseen ruokaa perheensä elättämiseksi. Suo oli sampo, joka toi hyvän, antoi leivän pöytään ja piti katajaisen kansan nälän loitolla. Ojitetut suot ruokkivat monta sukupolvea.

Suot ovat kuitenkin nykyään tilassa, jossa niistä koituu ongelmia. Soiden raivaaminen, ojittaminen ja metsittäminen ovat vaurioittaneet soiden ekosysteemejä, ja suot ovat hiilidioksidin lähteitä. Suomessa on paljon suota, joten kyse ei ole pienestä asiasta.

Se, minkä avulla kansakunta rakennettiin, onkin tällä erää vahingollista. Suot toivat hyvinvointia, mutta nyt niitä täytyy katsoa uusin silmin. Suomen soissa on kansallisesti valtava potentiaali vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen, jos niin halutaan. Soihin voitaisiin sitoa hiiltä, kuten ne luonnontilassa tekevätkin.

Suo on maa, isien perintö, jota teoksen päähenkilö Halla pohtii: Mitä suo ja raivattu maa merkitsevät Suomelle ja suomalaiselle identiteetille? Ne ovat yhden sortin sielunmaisema ja samaan aikaan hyvinvoinnin horisontti. Suo on isänmaata, mutta mitä on isänmaallisuus? Entä mitä on uusi isänmaallisuus, kun maa ei olekaan vain oma maa vaan kokonainen Maa?

Kaunokirjallisessa teoksessani on tiedollisia elementtejä, ja kirjan on tarkistanut Luonnonvarakeskuksen johtaja Raisa Mäkipää.

Kirjoitin perustarinan syksyllä 2019, ja toden teolla aloin kirjoittaa romaania syyskuussa 2020. Tarina muotoutui syksyn mittaan ja kirkastui talven aikana. Kirjan nimeksi piti tulla Orionin vyö, mutta Maarit Verronen ehti julkaista samannimisen romaanin talvella 2022.
 

Miina Kantti (kuvaaja: Pihla Leppänen)