Lintujen katselemisen taito

Marke Ahonen kertoo kirjastaan Lintujen katselemisen taito Tarina kirjan takana -sarjassa:

Useimmat lintukirjat ovat tunnistusoppaita tai kertomuksia poikkeuksellisista linnuista. Minä halusin kirjoittaa tavallisista linnuista – niistä, joita näemme ympärillämme joka päivä, ja niistä, jotka elävät lähellämme, vaikka emme niitä aina huomaakaan. Ennen muuta halusin kirjoittaa siitä, mitä lintujen katseleminen oikeastaan on. Miksi me katselemme lintuja ja mitä kaikkea me silloin näemme?

Vaikka aloitin kirjan kirjoittamisen ennen pandemian puhkeamista, suurin osa siitä on syntynyt poikkeusvuoden aikana, kun lähiluonnosta tuli monelle suoranainen henkireikä. Kirjoitin linnuista lähimetsässäni, kävelyreittieni varrella ja omalla kerrostalopihalla. Seurasin lintuvuoden turvallisen tuttuina toistuvia vaiheita, muuttomatkoja ja pesintöjä, samaan aikaan kun ihmisten maailma eli poikkeustilaa.

Minulle lintuharrastuksessa on paljon samaa kuin siinä, mitä olen oppinut meditaatiosta: On käytettävä sitä, mikä on jo olemassa, tässä ja nyt. Se, mitä ehkä puuttuu tai minkä toivoisi olevan toisin, on paras työntää syrjään.

Antiikintutkijana minua kiehtoo ajatus, että lintuja on katseltu intensiivisesti tuhansien vuosien ajan. Sana ”lintujenkatselija” on olemassa myös muinaiskreikan kielessä, tosin tuo sana, ornithoskopos, tarkoitti linnuista ennustajaa, siis ammattilaista, joka otti enteitä lintujen lennosta, äänistä ja käytöksestä.

Ajattelen olevani osa samaa ikiaikaista jatkumoa. Ehkä me katselimme lintuja jo silloin, kun olimme rotankokoisia alkunisäkkäitä ja linnut, nuo dinosaurusten perilliset, kaartelivat yllämme ylhäisinä, aristokraattisina ja vaarallisina, meille saavuttamattoman elementin itsevarmoina valtiaina.
 

Marke Ahonen