Kolme sokeaa hiirtä

Petri Merenlahti kertoo kirjastaan Kolme sokeaa hiirtä – Runokuvaelmia erään eläinlajin kasvupyrkimyksistä Tarina kirjan takana -sarjassa:

Toinen runoteokseni ammentaa eläinsatujen perinteestä. Maailmankirjallisuudessa hiirihahmot toimivat usein ihmisyhteisöjen peilinä. Niiden kautta voi tarkastella yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Runojen aineistoksi valikoitui kolme klassikkokertomusta.

H. C. Andersenin Peukalo-Liisa kertoo tytöstä, joka on ihmiseksi liian pieni mutta eläimeksi liian ihmismäinen. Etsiessään paikkaa maailmassa Liisa saa avukseen Täti Peltohiiren. Täti uskoo tietävänsä Liisaa paremmin, mikä on Liisalle parasta.

E. B. Whiten Stuart Little -teoksen nimihenkilö on menestystä janoava amerikkalaisnuorukainen, joka on epäonnekseen syntynyt hiiren nahkoihin. Haavoittuvan maskuliinisuuden kuvauksena Whiten 1945 ilmestynyt lapsille sopimaton lastenkirja oli edellä aikaansa.

Kaukonäköiseksi voi luonnehtia myös Robert C. O’Brienin nuortentieteiskirjaa Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat vuodelta 1971. Siinä eläimet eivät ole vain eriarvoisuuden vaivaaman ihmisyhteisön vertauskuva, vaan ne haastavat ihmislajin etuoikeutetun aseman.

Kuvituksella on kirjassani tärkeä rooli. Juha Mustanojan piirrokset luovat teokseen häiriintyneen lastenkirjan tunnun. Se paljastaa niitä mekanismeja, joilla kulttuurimme siirtää odotuksiaan tuleville sukupolville.

Runoilijakollegojen tuki on ollut kullanarvoista. Moni ratkaisu syntyi Tommi Parkon kokoamissa runoilijoiden vertaisringeissä. Kirjailijantyötä sanotaan yksinäiseksi. On ilo, kun voi tehdä sitä yhdessä toisten kanssa.

Petri Merenlahti (kuvaaja: Mikko Kuivalainen)