Kaksoissisäinen

Kirsi-Marja Moberg kertoo kirjastaan Kaksoissisäinen Tarina kirjan takana -sarjassa:

Samana toukokuun päivänä kun juhlistin runokokoelmani kustannussopimusta, kaaduin pahasti pilkkopimeään kerrostalon portaikkoon, koska valonkatkaisija oli rikki. Kun toivuin luita murtaneesta onnettomuudesta, tunsin, että myös runoissa käsittelemäni menneisyyden tapahtumat aktivoituivat uudelleen. Vaikka tilanne oli koetteleva, koin toipumisajan silti vahvistavan omaa ääntäni runoilijana. Jollakin tavalla onnettomuus mahdollisti uudenlaisen pääsyn sisälle omiin teksteihini. Kirjoitin kesän aikana käsikirjoitukseen muutamia uusia runoja ja samalla tiputin joitakin pois. Myös kustannustoimittajani näkemys runojen viimeistelyssä oli arvokas osa prosessia ja määrittää osaltaan esikoisrunokokoelmani muotoa.

Mielenterveyden ongelmat, identiteetin hajanaisuus sekä satuttavien ihmissuhteiden vaikutukset ovat Kaksoissisäisen näkyvimpiä teemoja. Kirjassa on kaksi rinnakkain kulkevaa tasoa: ensimmäisessä ollaan olosuhteiden armoilla, toisessa suuntaudutaan pikkuhiljaa itsestä ulos, pyristellään kohti tasavertaisuutta. Aikajana ei ole lineaarinen, niin kuin ei toipumisprosessit useinkaan ole. Kaksoissisäinen on eräällä tavalla se osa itseä, jota koetamme piilottaa. Se voi olla suru, sairaus tai sisäinen lapsi, joka tarvitsee huolenpitoa.

Halusin kirjaan mukaan kuvia raapeteoksistani, koska koen niiden kuuluvan samaan prosessiin käsikirjoituksen runojen kanssa. Raapeteosten mustavalkoinen kontrastisuus, yksityiskohtaisuus ja symboliikka muodostavat peilauspinnan runojen sisällölle. Minulle runokirjan lukeminen on usein kokemus tarinan lukemisesta, vaikka kokonaisuus olisi hyvinkin pirstaleinen. Toivon, että Kaksoissisäinen toimii joillekin lukijoille väylänä käsitellä myös omia elämänkokemuksiaan samankaltaisista aiheista.
 

Kirsi-Marja Moberg (kuvaaja: Jarno Alastalo)