Harvat meistä elävät

Kullervo Kivikoski kertoo kirjastaan Harvat meistä elävät – Sairaalapapin muistelmat Tarina kirjan takana -sarjassa:

Ulkopuolisen silmin sairaalapapin työ ei ole näkyvää ja parhaatkin työnäytteet kuolevat. Työtä ymmärtävät vain ne, jotka itse ovat olleet vuorovaikutuksessa kuoleman kanssa. Sen edessä ihminen on rehellisimmillään – ehkä minäkin, kun aika koittaa – ei tarvitse teeskennellä, näyttää parempaa, pitää roolia yllä, saa olla vain ihminen. Työssäni kaksi kuolevaista, potilas ja pappi kohtaavat.

Yritän kirjassani valottaa erilaisten elämänkohtaloiden ja erilaisten kuolemien kautta, kuinka tärkeätä olisi ajoissa nauttia jokaisesta eletystä hetkestä. Muutoin vasta kuoleman lähestyessä alkaa miettiä, miksi en elänyt, vaan yritin elää tai ehkä unohdin elää. Meistä tuntuu aina, että elämää on loputtomasti ja ettei kuolema meitä koske. Se koskee vain sairaita ja vanhoja ihmisiä Takaraivossa on ajatus, että Jumala, universumi tai luonnonlait eivät voi mitenkään sallia minun kohdata vielä kuolemaa.

Lääkäreitä, hoitajia potilaita ja heidän omaisiaan yhdistää se, että he ovat kaikki ihmisiä, lajitovereita. Pohdin, miltä sairaalamaailma näyttää teologin silmin? Kunnioitetaanko ihmisyyttä vai muokkaako ympäröivä maailma, sen odotukset ja toiveet sairaalaa, ettei sieltä ihmistä löydy?

Tulosvastuu on hiipinyt sairaalamaailmaan, ihmisestä tulee helposti tuote. Ihmisen hoidolle lasketaan hintaa. Oikeudenmukaisuus, ihmisarvo, tasa-arvo ovat niitä eettisiä arvoja, joiden pitäisi olla etusijalla, eivätkä pelkät taloudelliset arvot. Potilaan kokonaishoidossa unohtuu myös, että suurella osalla suomalaisista on tarve myös hengellisyyteen.

Kristillisestä ihmiskäsityksestämme nousee toisen ihmisen kunnioittaminen. Kun joutuu käsittelemään omaa sairastumistaan tai kuolemaa, kysytään elämänhallinnan taitoja ja mietitään selviytymiskeinoja. Oman elämän tarkoituksen ja eletyn elämän arvon löytyminen vähentää ahdistusta ja kuolemanpelkoa. Hengellisyys, usko auttaa elämässä ja kuolemassa. Rukous maittaa, kun omat eväät ei enää maistu, eikä niistä ole apua. Hengellisyys on meillä paitsiossa, vaikka kristinuskon, raamatun vaikutus tunkee läpi koko kulttuurimme, kirjallisuuden, musiikin, taiteen, kaiken sen, mitä ihminen on pystynyt luomaan.

Mielellään paetaan lemmenlaivan malliin, jonka kannella on vain onnea, terveyttä, hyviä ystäviä hyvää ruokaa ja viiniä ja kaikkea kivaa. Tämän laivan kansille ei sovi sairaus, kärsimys ja kuolema. Ei lemmenlaivassa sinänsä mitään vikaa ole. Kannelta putoaa kuitenkin herkästi, jos ei ole vankkaa  pohjaa kohdata kaikkea sitä, mitä elämä tuo eteen. Itsetuntemuksen todellinen saavuttaminen edellyttää realistista suhtautumista elämään, johon myös kuolema kuuluu.

Kullervo Kivikoski (kuvaaja: Tuija Kivikoski)