Häkkiooppera

Wilma-Emilia Kuosa kertoo kirjastaan Häkkiooppera Tarina kirjan takana -sarjassa:

Toinen runoromaanini Häkkiooppera raottaa laitostumisesta lankeavaa häpeän verhoa. Se on tarinallinen kuvaus siitä mitä tapahtuu lähimmäiselle, kun elämän tärkein ihminen tuomitaan yllättäen ulkomailla vankilaan. Siinä kaahataan kulttuurishokin läpi syömishäiriön kourissa, kun mikään ylisuorittaminen ei pelasta byrokratialta. Kirja peilaa kontrollin menetystä ja siitä pulppuavaa avuttomuutta narratiivisesti.

Kirja jatkaa esikoiseni Titaanisydämen anatomian kertojan tarinaa. Häkkiooppera on kuplinut pinnan alla jo vuosikymmenen. On pitänyt sulatella tapahtumia ja miettiä tarkoin miksi ja millä keinoin haluan välittää tarinaa lukijalle. Vasta viime vuonna tuntui siltä, että teos on aika paljastaa ja päätellä. Koen, että minulla on vihdoin rohkeutta jakaa autofiktiivinen tarina siitä, millaista on tulla yllättäen vangitun ihmisen lähimmäiseksi.

Olen kyllästynyt häpeän viittaan, joka tällaisia kriisitilanteita ympäröi. Haluan muistuttaa, kuinka kaikista kriiseistä on mahdollisuus selviytyä, jos uskaltaa pyytää ja ottaa apua vastaan. Mikään tarina ei ole niin häpeällinen, ettei siitä voisi puhua. Toivon, että opettelisimme kohtaamaan kriisitilanteet ilman häpeää ja etsisimme tapoja löytää tukea toisistamme syyttelyn sijaan. Otan tällä teoksella kantaa sen puolesta, ettei laitostumista enää stigmatisoitaisi, johtui se sitten sairaudesta tai teoista. Haluan antaa äänen näiden ihmisten lähimmäisille ja toivon, että sitä kautta syntyisi parantavaa keskustelua tabuna kohdellun aiheen lähelle.

Trilogian viimeinen osa, Narsistibaletti, on jo työn alla.

Wilma-Emilia Kuosa (kuvaaja: Jean-Claude Néron)