Balladi merestä

Pamela Mandart kertoo kirjastaan Balladi merestä Tarina kirjan takana -sarjassa:

Olen Jimi Hendrixin sukupolvea. Sain upean tilaisuuden varttua teini-ikäiseksi vuosikymmenellä, jolla sovinnaisuuksien raja-aidat muokkaantuivat uusiksi. Maailmanmusiikki soi melodioiltaan, sanoituksiltaan ja esitystavoiltaan heittäytymisenä, johon ei ollut totuttu. Ihmisten sisäinen palo hyökyi tsunamin tavoin läpi koko sivilisaation. Kulttuuria vuosisatojen ajan hallinneen konventiaalisuuden murtuessa tarinoiden kertomistapaan puhkoutui särmiä ja epäsovinnaista yllätyksellisyyttä. Syntyi ennenkokematonta musiikkia ja kirjallisuutta.

Tähän kulttuurihistorialliseen käännekohtaan osui oman pienen elämäni kehitysvaihe. Rohkeat kulttuuri-ikonit viitoittivat tietä taiteilijanurani alusta lähtien. Teini-ikäisenä kirjoittajana muovauduin alusta lähtien tunnelmien ja intensiivisten kokemusten kuvaajaksi. Maailmankirjallisuuden klassikoiden uupumaton tutkiminen sekä samalla Hendrixin, Rolling Stonesin, Beatlesin, Elviksen ynnä muiden musiikkiin imeytyminen tuhansien tuntien kuluessa jättivät jälkensä.

Ensimmäiset kirjalliset yritykseni kuusitoistavuotiaana avasivat portin järisyttävällä tavalla ulkokuorten alle sähköisten tunnelmien kuvailuun. Oivalsin, että taiteilijana työskentelemisen matka oppilaasta mestariksi tulisi kestämään kauan.

Vartuin Helsingin Kruununhaassa individualistisessa yrittäjäperheessä, mistä muutin asumaan satama- ja teollisuuskaupunki Kotkaan. Paikka tuli vastaamaan puutteellisiin tietoihini ja ymmärrykseeni siitä, miten yhteiskunnan rakenteet toimivat.

Vaikka aikani Kotkassa kesti alle viisi vuotta, ehdin toimia ja kokea uutta monella saralla. Sisälleni oli jäänyt tarve kirjoittaa kymmenen vuoden takaisesta inspiroivasta asuinympäristöstä. Käsikirjoitus muovautui hitaasti ja kivuliaasti. Olin yhdistelemässä fiktiivisiä ihmisiä pitkiin elämänkaariin, joista jonkun toisen käsissä syntyisi helposti tiiliskiven kokoinen kirja. Koska en ole jaarittelevaa sorttia ja etsin aina ja kaikessa ydintä, ilmaisun muodon hakemisesta eteni särmikäs tie. Kun luetutin osia jollakin ammattilaisella, vastaus oli ylimalkainen, mistä ymmärsin nöyrtyä. Opin sen taidon. Koin kirjailijana identiteettikriisin. Itkin ja kirjoitin, ja siirsin sitten tekstin syrjään muutamaksi vuodeksi.

Kun käsikirjoitus mielestäni kypsyi, oli yhteiskuntamme ajautunut entistä syvempään arvokriisiin. Syöksyttiin juppiaikaan, jolloin osa ihmisistä ökyili kuin eläisivät kuolemattomina, osa ajautui itsemurhiin, osa järkyttäviin ruokajonoihin.

Mediapolitiikka kaventui ja kulttuurin näkyvyys ahdistettiin nurkkaan. Empatiaa ei enää riittänyt arvokeskusteluun. Siihen bisnesmaisemaan osui huonosti lähihistoriaamme kuvaava kirja, sota oli kaukana menneisyydessä eikä sitä enää koskaan nähtäisi hyvinvoivassa Euroopassa.

Vuonna 2021 löysin Basam Booksista sivistyneen ja näkemyksellisen kustantajan sekä taitavat kustannustoimittajat. Balladi merestä -käsikirjoituksesta muotoutui vielä yksi uusi versio samaan aikaan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Balladi merestä kuvaa sotaa seuraavien ihmisten tuntemuksia, kun psyykeä koetellaan. Sotaa käydään kaukana mutta samalla niin lähellä. Silloin se tulee kaikkien elämään ja pakottaa meidät tutkailemaan arvomaailmaamme, tahdoimme tai emme.
 

Pamela Mandart (kuvaaja: Päivi Arvonen)