|
Ostoskori |
|
|
Eveliina Viitanen kertoo kirjastaan Pidä kiinni kädestäni Tarina kirjan takana -sarjassa:
Ainakin 15 vuotta pyörittelin sydänsuruteemaa ajoittain mielessäni, kunnes eräs kirjoituskilpailu sysäsi minut työhön. Pian päätin, etten lähetä tekstiä kilpailuun, vaan annan tarinan tulla ulos ilman ulkopuolelta asetettuja raameja.
Erityislapsiarjessa kirjoitin lähinnä öisin. Tukenani oli upea lähipiiristäni poimittu testiryhmä ensi hetkistä alkaen. Etenkin aktiivisimmat heistä ovat suuresti osallisia tarinan soljuntaan, sillä heidän palautteensa auttoi huomaamaan mahdolliset ongelmat ennen kuin ne ehtivät juurtua syvälle tekstiin. Pitkissä puhelinkeskusteluissa analysoimme henkilöiden ja juonenkäänteiden uskottavuutta. Ehkä tästä syystä myös kustantaja piti tekstiä varsin valmiina, eikä esittänyt juuri lainkaan muutoksia.
Vanhoillislestadiolaisuus, elämäni kehys, vaikuttaa minun ja muiden samoin uskovien elämänvalintoihin pienissä ja suurissa asioissa. Maailma ei ole niin mustavalkoinen, että valinnat olisivat aina helppoja ja ristiriidattomia. Usko on voimavara, mutta joskus sen kehys pakottaa sisäiseen painiin. Kirjan päähenkilö joutuu pohtimaan mm. seksuaalisuutta ja kätilön ammatin eettisiä kysymyksiä. Näistä asioista vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä keskustellaan huomattavan vähän ja toivonkin, että kirja rohkaisee purkamaan näitä tabuja.
En tavoitellut tabuista kirjoittamista, vaan ne tulivat tekstiin mukaan kuin itsestään. Halusin piirtää autenttisen kuvan minulle rakkaasta yhteisöstä, johon valo luo myös varjoja. Tarina tallasi oman polkunsa ja yllätti usein minutkin. Siitä alkoi myös haarautua monta uutta ja löysin itseni matkalta toteutuviin unelmiin.
Eveliina Viitanen
