|
Ostoskori |
|
|
Marko Korvela kertoo kirjastaan Kontula Blues Tarina kirjan takana -sarjassa:
Innostuin runoudesta lukioikäisenä. Amerikkalaisten Charles Bukowskin ja Jack Kerouacin riimivapaa, rouheankaru ilmaisu oli jotain muuta kuin koulussa tankatut einoleinot ja aleksiskivet.
Myöhemmin opiskeluaikoinani Turussa tutustuin paikallisiin runopiireihin ja lavarunouteen. Tapani Kinnusen, Mika Terhon, Marjo Iso-Pahkalan ja Esa Hirvosen tekstit avasivat uusia näkökulmia jo ennalta tuttuun maailmaan. Jossain vaiheessa aloin aprikoida, osaisinko itsekin kirjoittaa.
Työn perässä Helsinkiin muutettuani jatkoin kapakoissa oleskelua sekä huomioiden tekemistä. Muistivihkot täyttyivät vuosien varrella. Lausuin omia runojani aina tilaisuuden tullen. Vastaanotto oli myönteinen.
Mietin, että löytyisikö tekstien seasta kelvollista materiaalia. Kiitokset etevälle kustannustoimittaja Tommi Parkolle, jota ilman ei tätäkään kokoelmaa olisi julkaistu.
En välitä suomalaisesta luontolyriikasta. Vaikka olen maaseudulta kotoisin, koen luonnossa vaeltelevan kuvaston vieraaksi. Kontula Blues on runoja kaupungista, ympäristöstä, missä valtaosa suomalaisista asuu, vaikka ei aina huomaa sitä. Kaupunki on täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja ihmisiä, joiden ohi kuljemme joka päivä. Kontula Blues kuvaa sitä, mitä voi tapahtua kun maltamme pysähtyä ja tarkkailla.
Suomalaisten ongelma ei ole vieraantunut luontosuhde vaan se, ettemme ole vielä solmineet siteitä kaupunkiin. Kaipaamme muualle, vaikka lähellä on kaikkea.
En käytä runoissani mielikuvitusta. Kirjoitan siitä, mitä näen ja kuulen. Runoni ovat urbaanin lähiömaiseman, sen tarinoiden ja henkilöiden kuvittamista.
Kommunistina ei ole ihmeellistä, että yhteiskunnallisuus ujuttautuu mukaan runoihini. En kuitenkaan kirjoita poliittisia tekstejä. Runoutta ei voi alistaa ulkoisille päämäärille.
Runouden tehtävä ei ole olla kaunista. Toisaalta runous voi tehdä mistä tahansa kaunista. Kuten ranskalainen Jean Genet kirjoittaa Varkaan päiväkirjassa, räkäklimppi rakastetun nenänpäässä on yhtä viehättävä kuin kirkkain kyynel.
Marko Korvela (kuvaaja: Jenni Österman)
