Etusivu > BLOGI > TARINA KIRJAN TAKANA: Isä, Siri ja Hadrianus

TARINA KIRJAN TAKANA: Isä, Siri ja Hadrianus

TARINA KIRJAN TAKANA: Suljet vain silmäsi TARINA KIRJAN TAKANA: pinnat. hankaumat TARINA KIRJAN TAKANA: Muistiinpuut TARINA KIRJAN TAKANA: Kolme sokeaa hiirtä TARINA KIRJAN TAKANA: Ei enää toistensa varjossa TARINA KIRJAN TAKANA: Olisit edes kivi TARINA KIRJAN TAKANA: Miksi? – Onnellisuusprofessori pohtii suuria kysymyksiä TARINA KIRJAN TAKANA: Isä, Siri ja Hadrianus TARINA KIRJAN TAKANA: Lintujen katselemisen taito TARINA KIRJAN TAKANA: Vapaalla tyylillä taitajaksi TARINA KIRJAN TAKANA: Big Rich Money TARINA KIRJAN TAKANA: Johtamista kehittämään TARINA KIRJAN TAKANA: Unelmalista TARINA KIRJAN TAKANA: Pidä kiinni kädestäni TARINA KIRJAN TAKANA: Ekotrippi TARINA KIRJAN TAKANA: Syli TARINA KIRJAN TAKANA: Susi joka pelkäsi pimeää TARINA KIRJAN TAKANA: Mikä mieli uskonnoissa? TARINA KIRJAN TAKANA: Credo – Tieni mystiikkaan TARINA KIRJAN TAKANA: Jostakin olen tullut Puhuttava runo Liisa Näsi: Kirjoittajan elämä Mitra Vasara: Sisäinen rauha on aina saavutettavissa Sebastian Siukonen: Elämää väreissä Vähävaraisten auttaminen on sydämen asia "Merkittävä yhteiskunnallinen ja sivistyksellinen puheenvuoro"

Arja Sihvola kertoo kirjastansa "Isä, Siri ja Hadrianus" TARINA KIRJAN TAKANA -sarjassa:


Huomasin muutama vuosi sitten, että moni ystävistäni puhui lämpimästi isästään, kertoi, miten juuri isä oli tukenut ja rohkaissut tytärtään. Ehkä nämä keskustelut herättivät kuvan Siristä ja hänen isästään Eliaksesta. Olin edellisen kirjani jälkeen ajatellut pitää tauon, mutta eräänä yönä heräsin siihen, että Siri ja Elias alkoivat kertoa tarinaansa. Oli pakko nousta ja mennä koneelle. Samaan aikaan kirjallisuuspiirissämme luettiin Marguerite Yourcenarin kirjaa Hadrianuksen muistelmat. Lumouduin Hadrianuksesta niin, että myös hän tuli mukaan kirjaan. Se tuntui ensin mahdottomalta, mutta vähän ajan kuluttua aivan luonnolliselta.

Isä, Siri ja Hadrianus on viides kirjani ja myös sen sivuilla on kuolema niin kuin kaikissa kirjoissani. Se ei ole suunniteltua, olen vain jälkeenpäin todennut, että niin on. Miksi? Ehkä siksi, että kuolema on koskettanut elämääni alusta asti. Olin parikuinen, kun kaksivuotias sisareni kuoli. Sain surua ja kuolemaa sananmukaisesti äidinmaidossa. Pikkutyttönä menetin läheisen ystäväni auto-onnettomuudessa, elämänkumppanini kuoli yllättäen kuukausi ennen häitämme, ja siitä parin vuoden päästä menetin ainoan lapseni. Kuolema on koskettanut ja ravistellut minua, ja ehkä pohdin sitä myös tarinoitteni kautta.

Onneksi moni lukija on kertonut, etteivät kirjani ole silti synkkiä, vaan ne luettuaan jää miettivä, mutta perusvaloisa olo. Se on hyvä, sillä ei kuoleman tule sammuttaa elämisen halua ja iloa vaan syventää ja vahvistaa niitä.

Kirjoittajana minulla on ollut kaksi taitavaa ihmistä taustatukena: esilukija ja kustannustoimittaja. Joka kerta, kun lähetän tekstiäni heille, olen peloissani ja jännittynyt, mutta samalla täysin luottavainen. Suuria muutoksia kumpikaan ei ole yleensä esittänyt. Toistuvasti on kuitenkin käynyt niin, että kun joku kohta tekstissä hiertää enkä oivalla syytä, he kyllä sen löytävät ja tekevät toimivia parannusehdotuksia.

 

Arja Sihvola (kuvaaja: Päivi Romo)

Arja Sihvola (kuvaaja: Päivi Romo)



Tuotetta lisätty
ostoskoriin kpl
Siirry koriin
EUR22,90
KIRJAUDU
Sisäänkirjautuminen
Rekisteröityminen
OMA TILI
Omat tiedot
Omat tilaukset
Omat laskut
ASIAKASPALVELU
Asiakaspalvelu
Yhteystiedot
Toimitusehdot
SEURAA MEITÄ
Facebook
Instagram
Linkedin