Etusivu > BLOGI > Puhuttava runo: Tietämisen hetket jättivät minut

Puhuttava runo: Tietämisen hetket jättivät minut

TARINA KIRJAN TAKANA: Syli TARINA KIRJAN TAKANA: Susi joka pelkäsi pimeää TARINA KIRJAN TAKANA: Mikä mieli uskonnoissa? TARINA KIRJAN TAKANA: Credo – Tieni mystiikkaan TARINA KIRJAN TAKANA: Jostakin olen tullut Puhuttava runo: Matissen kappeli Puhuttava runo: Tuhatasteinen liekki Puhuttava runo: Olen uneni vallaton valtias Puhuttava runo: Haamutiedostoja Puhuttava runo: Pyhä voima Puhuttava runo: Matkoilla, poissa Puhuttava runo: Titaanisydämen anatomia Puhuttava runo: Tietämisen hetket jättivät minut Puhuttava runo: Terve, mieli Puhuttava Runo: Läikytän vähän teetä Puhuttava runo: Villit linnut olkapäillä Puhuttava runo: Diminuendo & Suru ei kuulu leikkipuistoon Liisa Näsi: Kirjoittajan elämä Mitra Vasara: Sisäinen rauha on aina saavutettavissa Sebastian Siukonen: Elämää väreissä Vähävaraisten auttaminen on sydämen asia "Merkittävä yhteiskunnallinen ja sivistyksellinen puheenvuoro" TARINA KIRJAN TAKANA: Ekotrippi

Basam Booksin runoilija Petri Merenlahti esittelee Puhuttava runo -sarjan teoksia. Merenlahden oma kokoelma Minä yksin voin tehdä sinusta ehjän taas ilmestyi samassa sarjassa alkuvuodesta.

Psykoanalyytikko Stephen Groszin mukaan surutyön loppuun saattamisesta voi tulla surevalle ylivoimaiseksi koettu taakka. Aina vain jatkuvasta murheesta koettu syyllisyys kaksinkertaistaa menetyksen tuskan: ”Eikö minun pitäisi päästä tästä jo yli?”

Vaikka kaipuu irrottaisikin otteensa ajan myötä, menetys ei muutu vähemmän kipeäksi. Sellaiset asiat kuin lapsen kuolema tai kumppanin itsemurha eivät ole jotakin, mistä tulee ”päästä yli”.

”Sinusta ei tule enää varjoa / Varjosi seuraa minua loppuelämäni”. Surun läpi elämisen ja surun kanssa elämisen tasapaino saa kauniin ja koskettavan ilmaisun Miika Nuutisen kolmannessa runokokoelmassa Tietämisen hetket jättivät minut. Nuutinen kirjoittaa rakastaan pois tietoisena siitä, että ”en jää koskaan yksin / olet aina kanssani, kaipaus”. Vaikka ”tie, jota vastaukset peittävät, ei vie meitä kotiin”, kokoelman päätösrunossa toistuu säe ”rakastan sitä mikä minusta tuli”. Suremaan jäävä on arvokas, hyväksyttävä, riittävä.



Tuotetta lisätty
ostoskoriin kpl
Siirry koriin
EUR19,90
KIRJAUDU
Sisäänkirjautuminen
Rekisteröityminen
OMA TILI
Omat tiedot
Omat tilaukset
Omat laskut
ASIAKASPALVELU
Asiakaspalvelu
Yhteystiedot
Toimitusehdot
SEURAA MEITÄ
Facebook
Instagram
Linkedin